Olen käynyt kaksi kertaa itänaapurissa, CCCP-aikaan. Molemmilla kerroilla matkanjohtajana. Ensin peruskoulun ysiluokalla ja sitten abisyksynä. Voihan Venäjä... kyllä sitä myöhemmin on huokaissut, että omia lapsia en olisi moisille retkille laskenut, mutta toisaalta, sen ajan Neuvostoliitto oli tietyllä lailla turvallinen matkakohde lapsille (tosin ei kaikilla tavoilla tietenkään). Ketään meistä ei ryöstetty, ei pahoipidelty, kukaan ei eksynyt laumasta. Mutta siis että ihan keskenämme siellä reissattiin, mitä nyt bussikuski ja paikallinen matkaopas aikuisempina.
Hyvin siellä siihen aikaan finassipuoli hoitui. Muistan, miten Spiidi möi farkut jalastaan ja sitä rahamäärää sitten urakalla yritettiin kuluttaa, loput taisivat mennä Viipurin tienoilla tien vierellä kerjänneille pojanviikareille.
Tuli vain tuosta eilisestä pupulusikan kautta mieleen juolahtaneesta Miska-karhusta nuo matkamuistot mieleen. Ja tietenkin meikäläisellä jemmaajalla on Miska-karhukin kätevästi löydössä. Tämän blogin myötä saa varmaan useaan otteeseen hirnua säilöjäluonteenpiirrettäni. Itselleni nuo menneen muistoa kantavat esineet ovat ilahduttavia kiinnekohtia elämänvirrassa. Mutta tyylinsä kullakin. Arvosta myös ihmisiä, joilla ei ole rojuja nurkissa.
Mutta siis Miska-rintaneula toi mieleen, että päiväkirjassani on jotain Leningradin reissulta ja jee, siellähän oli hotellin esite, huoneen kortti sekä illan varieteeohjelman piletti. Reissu tehtiin siis syyskuun lopulla 1980.
Tässä on matkaa edeltävältä viikolta julkaisun kestävä tekstipätkä päiväkirjasta (kirjoitettu koulussa):
"Mikähän siinä on, että xx (oppitunti) ei oikein inspiroi. Tämä tuntuu jotenkin jauhamiselta. Epämiellyttävää. NN:n (open) äänikin alkaa tuntua väsyttävältä. Kysymykset vyöryilee. Sävyt, äänähdykset, kiekaukset, hyppelyt, korostukset kaatuvat päälle. Voi mikä jippo. Nauroin makeasti. Sain fyssan kokeista 9-. Huvitti. Aloin toissailtana puol yheksältä lukee. Vähän laskuja katoin, mut en yhtään laskennu. Ja ysimina. Se yxskin lasku oli ihan huuhaa homma. Pistelin arvioista jutun. 6 pointtia. Sähköoppi on minusta mukavaa. Ja elektroniikka. Siihen perehtyy innolla. Pitäis rohkeasti vaan ryhtyä kaikkea tekemään, kokeilemaan, keksimään, yrittämään kaikenlaista. Pojat oppii silleen ihan kummasti. Lähetään pois tunnilta."
Ja sitten Venäjän reissun kuvasarja alla. Tuosta päiväkirjan iskulauseesta sen verran, että meillä oli bussissa mukana
Hassisen koneen Täältä tullaan Venäjä -kasetti (matkanjohtajan oma, taisi olla ensimmäinen kaupasta ostettu kasetti... sekin on muuten tallella, yllätys yllätys!). Sitä sitten kuunneltiin mennen tullet ja hoilattiin, miten Rappiolla on hyvä olla, jota hoilattiin vielä keväällä penkkareissakin.
Katso alta aiheeseen liittyvä kuvakansio:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti