Nimimerkki ”World Wide Web” inventoi 26.10. agronetin
verkkosivuilla käytyä uustaistolaista maatalouskeskustelua. Sorron yö tekee
ihmismielen pieneksi ja pimeäksi. Ennen aikaan omaa kaunaa, kateutta ja
katkeruutta jauhettiin maitolaitureilla ja osuuskaupan mäellä. Nyt
jälkiviisauden ja luulotietoisuuden jyviä kylvetään virtuaalipientareille.
Kritiikki sinänsä on hyvä ja tärkeä asia. Jokaisen mielipide
on hänen omansa eikä mielipide siinä mielessä voi koskaan olla väärä.
Mielipiteitä mahtuu maailmaan. Mutta siinä vaiheessa, kun mielipiteestä
vedetään yhtäsuuruusmerkki perusteltuun totuuteen, mennään niljanteelle.
Niljanteella moni viljelijä nyt vihoissaan, kiukuissaan ja tukahdutettu itku
kurkussaan taiteilee. Siinä mielessä muun maailman syyttäminen purkaa hetkeksi
omaa pahaa oloa.
Olen kirjoittajan kanssa samaa mieltä siitä, että MTK:n
luottamushenkilöt kähmivät itselleen – olen itse tehnyt sitä 10 vuotta.
Kähmivät tietoa maailmanmenosta, maatalouspolitiikasta, tulevaisuuden
suunnasta. Kähmivät ihmissuhteita ja avarampaa katsantokantaa.
Kannattaa miettiä, mihin rajalliset energiansa suuntaa.
Alkavalla vuosikymmenellä maataloustuotteitten markkinat tulevat muuttumaan
vielä rajummin, kuin taakse jääneellä vuosikymmenellä. Pennisota on aina
konkreettista. Etelä – pohjoinen ilmiriitely yhtälailla. Mitä vähemmän meillä
on yhteisrintamaa ja yhteisiä tavoitteita, sitä helpompi meidät on pelata
markkinoilla laudalta ulos.
Arvostan itse paljon niitä ihmisiä, jotka ottavat MTK:ssa
vastuun viitan harteilleen ja sylkykupin kainaloonsa. Se, joka ei vastuussa
ole, syljeskelee. Huvikseen ja pahuuttaankin. Yrittäjäluontoinen viljelijä
kantaa itse vastuunsa, tekee työnsä ja jos ei yhdellä elä, tekee toista.
Kuolemansairas Eevamaija Poijärvi sanoi taannoin tv-dokumentissa osuvasti:
Mitään en niin inhoo kun turhan ruikuttajia. Sanon, et sul on kaks tervettä
jalkaa allas. Siitä vaan, vastuuta ottamaan nm. www & co.
Kirjoitin tämän pakinaluonnoksen 28.10.2000. Sitä ei julkaistu missään. Olin siirtymässä uuteen ammattiin. Tein opettajan pedagogisia opintoja, opiskelin Kauppakorkean pienyrityskeskuksessa. Reilut 10 mielenkiintoista ja historiallista vuotta MTK:ssa alkoivat olla takana. Noihin aikoihin liiton kokouksissa lakattiin laulamasta Maataloustuottajain marssi (jonka vieläkin osaan, sen, joka alkaa: On meillä kontumme kultaiset, joista luopua emme me saata, nuo niityt, peltomme multaiset, ne on taattojen perintömaata...). Ajat muuttuivat, niin oma aikani kuin talonpoikaisen Suomen aika.
Tuokiokuva historiallisilta vuosilta, Espan puistosta, jossa nähtiin sekä lunta että liekkejä.
