Pieniä muistikuvia siitä ajasta, kun meillä oli omia lehmiä. Tiiän, että niitä oli kolme. Muistan harjan, millä lehmiä suittiin, muistan turvepaakut, mitä ol läävän liiterissä, sen hajun ja miltä ne tuntu, muistan, että järveltä haettiin jotain navettaan (jäätä), muista, miten mäntiin sisältä läävälle, kun kattelin tähtiä. Sen, kun äiti kerto, miten olin joku ilta ihastellu, miten paljon pieniä Kiessuksiita taivaalla näkyy. Muistan, että joku lehmä ol karussa, että mäntiin pihalta pellolle. Mutta en muista sitä aikaa, kun juotiin omaa maitoa. Sen verran pien olin, kun lehmät lähti meiltä.
Maito haettiin ensin Jokelasta. Jokelan Rape ei ollu vielä armeijassa, kun sieltä maitoa haettiin. Jokelassa oli isompi navetta kun meillä. Oli kanojakin. Munia ostettin. Joskus siellä oli kaneja. Vieno oli mukava ja leikkisä ja muistan, että tykkäsi kovasti eläimistä. Heillä oli kissoja, meillä ei koskaan, äiti ei tykännyt kissoista. Oli meillä onneksi Sali (beagle), vaikka ei Sali koskaan saanut olla sisällä.
Jossain vaiheessa maitoa alettiin hakemaan Palokaselta. Palokasen Hilkka oli koulutettu karjakko. Pätevä ihminen. Heilläkin oli kanoja ja munat ostettiin maionhakumatkalla.
Maito haettiin hinkillä. Maitohinkki oli alumiininen.
Tässä nettikuvassa on just sellainen hinkki, kuin meiän toinen. Toinen oli isompi, muuten samanlainen. Hinkkejä piti tietys olla kaksi. Toinen oli oottamassa täyttöä talossa ja toinen vietiin tilalle, kun haettiin maito. Munat ostettiin koriin, pyöreään pajukoriin. Niihin käärittiin paperia tai jotain pehmikkeeks.
Sen muistan, että Palokasen maito oli hyvää, siinä oli paljon rasvaa. Siihen aikaan meijeri maksoi maion rasvasuuen mukaan. Myöhemminhän voivuorien jälkeen maitoa on jalostettu rasvattomaan suuntaan. Kun maito tuotiin kotiin, se sai seisoa rauhassa, että kerma nous pintaan. Kerma kuorittiin pois.
Niihin aikoihin kaupan maito oli pusseissa. Niitä maitopusseja kerättiin, pestiin ja leikattiin matonkuteiksi. Niissä sisäpuoli oli musta ja ulkopuolella oli valkosella pohjalla mustaa tekstiä, punaista ja sinistä.
YLE Kainuun sivuilla on maitomuisteluita ja kuvassa samantyyppinen maitopussi kuin täällä päin. Haminan meijerin maitopussi oli kuitenkin vähän erilainen. Maitopusseja varten oli muovisia kaatokannuja. Maitopulloja en muista mutta lapsuusleikessä minulla oli iskukuumennetun kerman pullo joskus sellaiseen aikaan, kun kotipihalla oli kalliolla lautataapelit.
Join lapsena maitoa mielelläni ja kaakaota. Viri-kaakao oli meidän lasten herkku. Viripurkeista tehtiin maksimislelut eli korokejalat. Otettiin kaksi purkkia, pistettiin niihin narurejät, reikiin kalastajalankaa, lenkit niin pitkät, että ulottuivat lapsen käsiin, kun lapsi nousi purkkien päälle seisomaan. Niillä sitten maksittiin pitkin tupaa ja keittiätä. Myös narupuhelimet tehtiin Viri-purkeillä. Purkin pohjaan keskelle tehtiin reikä. Kaksi purkkia yhistettiin kalastajalangalla ja sitten purkit tiukalle. Toinen puhui ja toinen painoi korvan purkkiin ja kuunteli.
Viri-purkkien kuviakin löytyy netistä.
Pupulusikan nimi syntyi varmasti oman suppean sanastoni vuoksi. Lusikka oli ahkerassa käytössä pikku-Annella. Se on kummilahja Asko-enolta ja Sallilta. Selkäpuoli kertoo, että synnyin kymmentä vaille kuusi, painoin 3 250 g ja pituutta oli 51 cm. Päivähän oli siis Leon päivä vuonna 1962.