Bonuksia piisaa ja vakuutukset kunnossa

Tulipa äskeisestä FB-kommentista mieleen iloinen 90-luku. Alkuvoiman teinitytöt huseerasivat asioiden parissa, jotka eivät kuuluneet heille pätkääkään (sanatarkka lainainaus, tästä joskus lisää). Huseeraus vei useamman ministerin juttusille, Ahtisaarta moikkaamaan, Brysseliin, televisioon, radioon, Me Naisiin ja voi veljet, mutta siitäkin joskus lisää.

Tässä ajattelin esitellä nyt vain jakkupukukerhon jäsenkortin. Näitä ei montaa maailmassa ole. Voimassa on edelleen. Juttuhan oli niin, että kamun anoppi oli vihjaissut, että asiallisissa delegaatioissa asialliset iäkkäämmät naiset esiintyvät jakkupuvuissa. Siitä meille riemua riitti. Jotenkin ei vain tuo pukukoodi jakkuuntunut ei sitten millään. Virallisia villapaitoja ja Astuvan ukolla ja akalla koristettuja t-paitoja kyllä. Niitä paitoja mulla onkin vielä noin kuusi kappaletta pistämättömiä. Säästellään jonkun alkuvoimaisen kisan palkinnoiksi. Mutta siis, tältä näyttää jakkupukukerhon virallinen jäsenkortti:

Koska omena ei kauas puusta putoa, korttiosastoltani löytyy myös juniorin (keskimmäisen) laatimat sairasvakuutuskortti ja kaksi tapaturmavakuutusta. Ovat tuota bonuskorttia nuorempia, tekijä oli siis alle 10 vee (osaa ehkä itse käsialan laadusta päätellä, oisko 3 lk eli -96). Niihin aikoihin reissasin MTK:n kokouksissa Helsingissä ja pitihän vakuutukset olla kunnossa. Näistä korteista tulikin mieleen, että onkohan tuolla korttitallelokerossa vielä se naistenpäivän onnittelukortti. Sama juniori ei ollut vielä koulussakaan. Oli kuullut radiosta, että on naistenpäivä ja koska äiti oli nainen, onnittelukortti omin käsin.

Tässä siis kaksi tapaturmavakuutusta ja sairasvakuutuskortti:

Pupulusikka

Kävin tuossa keittämään teetä ja osui käpäliin äidin vanha kahvikuppi. Arabian kullattu. Oli aikoinaan vesivärivesikuppina minulla ja sitä rataa ajautui tänne Miehikkälään. Kuppi nostatti mieleen astiat muutenkin ja astioista erityisin on tietysti pupulusikka.

Huvittavaa kyllä, pupulusikassa ei ole pupuja vaan kaksi pientä keinuvaa nallea (jotka ovat ihan Miska-karhun näköisiä, vaikkakin Miska syntyi 18 vuotta myöhemmin Moskovan olympialaisiin ja oman Miska-pinssini ostin toisella ja toistaiseksi tuoreimmalla Leningradin matkallani Berioskasta 1980).

Pupulusikan nimi syntyi varmasti oman suppean sanastoni vuoksi. Lusikka oli ahkerassa käytössä pikku-Annella. Se on kummilahja Asko-enolta ja Sallilta. Selkäpuoli kertoo, että synnyin kymmentä vaille kuusi, painoin 3 250 g ja pituutta oli 51 cm. Päivähän oli siis Leon päivä vuonna 1962.

Pupulusikasta tuli mieleen se, miten kaikki astiat viehättivät lapsena. Muistan hyvin astiat kotona, mammalla ja isoäidillä. Vanha asti herättää paljon muistoja. Säilytän niitä aarteina.

Kodin astiat ovat kulkeneet omillekin lapsille. Meidän lapsilla on jokaisella omassa astiakaapissa Batman ja Robin -lasi. Ne saatiin (kai ostettiin) ensivisiitillä vasta avatusta Kouvolan Mäkkäristä vuonna 1994.

Aleksilla oli täällä meillä aina erikoistoiveena tonttulusikka, joka harmi kyllä hukkui jonnekin. Nykyään pientä kävijää odottaa muumilasi.

(Kuvia klikkaamalla saat ne suuremmiksi.)

Pukki ja pukin odotus

Meidän oikealla joulupukilla oli pahvinaama, harmaa kääntöturkki nurin päin (isän pitkä sarkatakki), karvalakki, tollukkaat, juuttisäkki ja keppi. Ja voi harmi sentään, äitillä kävi joulusta toiseen niin huono säkä, että kerkis just lähtiä hakemaan maitoa Palokaselta ennen pukin tuloa. Niin se pukki jänskätti, ettei yhtään tullut ihmeteltyä äitin maionhakuaikaa.

Sitten oltiin jo isoja, kun tuli toisenlainen pukki, äänestä tunnistettiin Kurkelan Ilkka. Pukki muuttui mukavaksi pukkileikiksi.

Sen kerran muistan kun oltiin Hämeenkylässä jouluaattona. Ainut kerta, mitä muistan. Lyypältä meinas jotenkin lipsahtaa liikaa pukkisalaisuuesta, äiti älähti heti ja minun lapsenkorvat sulkeutuivat liialata tiedolta. Sen illan pukkia en oikein muista. Sen muista, että sain lääkärilaukun. Ja sen muista, että Timo kokeili paketteja päältä päin ja hylkäsi pehmeät paketit heti kättelyssä.

Joulua tehtiin siihen aikaan pitkään. Suursiivous oli perusteellista. Ihan kaikki mahollinen siivottiin. Joululahjoja valmistettiin omin käsin, vähän ostettiin. Me lapset kirjotettiin pukille. Pukin kirjeet laitettiin kuistin ikkunalle. Aamulla ensimmäiseks piti männä kattomaan, oliko tonttu käynny hakemassa kirjeen. Kylmää oli, eteinen oli kylmä, kuistissa oli pakkasta. Voi ihme ja ilon kiljahdus, jos tonttu oli jättänyt lakupatukan postimatkallaan. Sitä ei aina sattunut ja siks just se oli niin riemastuttavaa. Samaa homma toimi sitten aikaan meiän lapsilla. Meiän lapset jätti pukin kirjeet ulko-oven kahvaan. Kaikki ne kirjeet on miulla tallella. Laittelen tänne joku kerta.