Viili, piimä ja jogurtti

Maidosta tuli mieleen viili. Isoäiti teki aina kesäisin viiliä. Se oli niin hyvää. Illalla siemeneksi piimää kupin pohjalle ja tuoretta maitoa päälle. Heillä oli lehmiä siihen aikaan eli maito oli rasvaista ja homogenoimatonta. Aamulla viilikupin päällä oli samettinen kerros.

Maitohyllyjen valikoima oli niihin aikoihin (60-70-luvulla) kovin niukka. Kovasti kaipaan kefiiriä ja kyllä se kirpeän raikas talouspiimäkin oli niin hyvää. Vanhoja miehiä nauratti, kun kauppoihin tuli kirnupiimä. Heidän mielestään sellaista kurria sopi juottaa vasikoille vaan ei ihmisille.

Jogurtti oli uuden ajan ihme. Valion sivuilta selvisi, että jugurtin kauppoihin ilmestymisvuosi oli 1968. Siihen aikaan se kirjoitettiin vielä noin ja lausuminen vähän hämmensi, niin oli vaikea sana. Tv-mainoksissa ratsasti varmaan vuosikymmenen ajan valkohapsi tervaskanto jostain Uralin takaa. Maustamatonta jugurttia ei siihen aikaan tunnettu. Oli kaksi makua: hedelmäpommi ja mansikka. Makumuisto on vieläkin hivelevä. Paljon parempaa kuin nykyiset versiot.